Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kihlat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kihlat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Enää yksi viikko

Joululomaan on enää yksi kokonainen työviikko ja pari hassua irtopäivää. Maailman parasta.

Taidetaan joutua vähän karsimaan perinteistä joulukierrosta kaikkien kotien välillä joulun alla jos olot on tällaiset, mutta uskoisin että joulu tulee meillekin silti. Ainakin lahjat on yhtä vaille ostettu ja joulukasvi koristeltu.

Kuva: Johanna Hietanen Photography


Tällä viikolla oli neuvolaa, kätilön ultraa, hammaslääkäriä ja yhtenä parhaista ihanien valokuvaajien tapaaminen. Häät alkaa olla jo aika nurkan takana ja varmaankin ihan ensimmäinen juttu, jonka varasin oli valokuvaaja. Tykästyin Johanna Hietasen kuviin jo joskus aikoja aikoja sitten, ja lauantaina treffattiin Johanna puolisoineen juttutuokion ja lämmittely-, eli kihlakuvien merkeissä. Ja oli ihan hitsin kivaa. Ollaan molemmat J:n kanssa ehkä maailman jäyheimpiä kameran edessä olijoita, mutta silti näiden tyyppien kanssa homman inhottavuuden unohti heti. Kelit ei lauantainakaan olleet maailman kauneimmat, mutta ei se mitään. Uskon että kuvista tuli sellaisia silti.

Vauva näyttää toistaiseksi kasvavan mahassa hyvin ja terveesti, eli iso HUH. Vaikka peruspelkurina alan nyt sitten varmaan pelkäämään ihan sitä kaikkea muuta mitä voi vielä sattua. Voi voi, kun edes ihan pikkusen osaisi iloita ja nauttia jo etukäteen tästä uudesta tyypistä. Mutta on se vaan vaikeeta, kun jännittää niin hitsisti ja matkaa on vielä taitettavana niin kovin paljon. Vaan siellä se silti oli, terve tyyppi, jolla oli ihan kokonaiset kaksi kättä ja todistettavasti ainakin viisi sormea. En voi käsittää.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Hääkirkko ja ne hemmetin sormukset

En uskonut että meidän valitsema hääpäivä olisi todellakaan niiden suosituimpien joukossa. Siinä ei ole minkäänlaista numerosymboliikkaa ja muutenkaan syksy ei kai ole ihan niin ruuhkaista hääaikaa kuin kesä.

Ja silti päivään on jo nyt ilmaantunut tuplahääbuukkaus yksille kavereille ja kirkossakin taisi olla enää yksi vihkimisaika vapaana. Ja kirkko ei siis ole mikään Helsingin Tuomiokirkko vaan Kymin kirkko Karhulassa. Ohhoh, ei voi sanoa muuta kuin että jopas on ihmiset ajoissa liikenteessä. Noh, mutta toivomamme kahden sijaan saatiin klo 15 vihkiaika, mikä sekin on varsin ok, eli ei paniikkia sen asian suhteen. Kymin seurakunnan nettisivuilla muuten sanottiin, että vierasseurakuntalaisille vihkiminen maksaisi reilun satasen, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää, mutta myöskin vähän hassua. Maksellaan kuitenkin molemmat hurjasti kirkollisveroja vuosittain, enkä ollut ajatellutkaan että ne menee jotenkin kai sitten korvamerkitysti siihen omaan kotiseurakuntaan. Höh.




Ennen kuin tapasin J:n en ollut tainnut käyttää yhden yhtä ajatusta kihlautumiseen tai kihlasormuksiin.
Kun sitten jossain kohtaa asia tuli puheeksi, taisin sanoa aika nopeasti että haluaisin mieluummin itse valita oman sormukseni. Suurin syy siihen oli se, että en pidä juuri koskaan minkäänmoisia koruja ja ajatus loppuelämäksi päivittäiseen käyttöön tulevan korun valitsemisesta hirvitti. (Ja nytkö niitä pitäisi hankkia vielä toinenkin..?)

Matkan varrella löysin parikin hyvää sormusta, mutta koska kihlautuminen ei tietystikään juuri silloin ollut ajankohtainen, jäi rinkulat molemmilla kerroilla hankkimatta. Kun kesällä sitten ihan aikuisten oikeasti aloimme kihloista puhua, päätin piiiiitkällisen Pinterest-selailun, kaupoissa haahuilun ja pohdinnan jälkeen tilata sormukset tamperelaisesta Korus-design -liikkeestä (tai siis niiden Etsy-kaupasta, mikä oli muuten huippukätevä!)

Sen sijaan suurin, että olisin halunnut juuri jonkun tietysn sormusmallin, syy mittatilaussormusten tilaamiseen oli minulle myöskin se, että pienen sydämeni saa aina kovin iloiseksi kun se tapaa ihmisiä, jotka saa tehdä työkseen sellaista mitä he rakastavat ja missä ovat ihan hemmetin hyviä. Ikinä muuten en maksaisi yhdestä korusta useampaa satasta, mutta nyt kun siihen oli joku puoliksikaan järkevä syy, minusta on mukavaa ajatella että olen voinut omalta osaltani olla auttamassa jonkun toisen unelman toteutumista.

Sormuksista onkin tullut meille hurjan tärkeät ja niistä tuli juurikin semmoiset kun epämääräisissä toiveissamme halusimmekin.