Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kesä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Maailma matkaa radallaan

Välillä unohdan, että muiden elämä rullaa tälläkin hetkellä ihan omilla tavallisilla raiteillaan minun elämän pysähtyneisyydestä huolimatta. Naapurit lähtee aamuisin töihin tai leikkipaikalle. Pihalta ja seinien takaa kuuluu joka päivä lasten ja erilaisten remonttikoneiden ääniä ihan kuin mitään suurta ei olisi tapahtumassa.

Meidän kodissa kuuluu vaan kellon tikitys ja hesarin sivujen kääntyminen. Koiran tassujen rapina ja minun jalkojen tepastelu levottomana huoneesta toiseen. Iltaisin huokaistaan hammaspesulla, että onpahan taas yksi päivä vähemmän odotettavana.


Joidenkin elämässä näyttää tapahtuvan vallan suuria. Pari päivää sitten lähdettiin karkottamaan supersynkkää ja sateista keliä lenkkipolulle, jossa löytäjäänsä odotti ihana viesti. Toivottavasti etsinnän kohde on löytynyt.

torstai 21. toukokuuta 2015

Mökiltä moi

 Jaahas, sehän on jo melkein kesä. Äitiysloma on ihan virallistenkin kirjojen ja kansien mukaan alkanut ja minä senkun kasvan. Ja Palle myös. Se kasvaa niin kovasti, ettei sen möyryily ole aina enää ihan vaan kivaa ja söpöä, vaan välillä vähän hemmetin kipeää. Mutta muutoin fiilis on juurikin se, mitä vähän pelkäsinkin. Eli en usko, että tämä vauva on kovinkaan ajoissa syntymässä. Kaikki tuntemukset on oikeastaan koko raskauden olleet aina pari viikkoa kaiken maailman raskaus viikko viikolta -juttuja jäljessä, joten vähän epäilen jonkun laskeneen pari viikkoa vikaan. 

Koitan kuitenkin olla ihan kovin paljoa odottamatta, sillä näissä hommissa odottavan aika todellakin voi käydä aika pitkäksi. Niin tai näin, varma olen siitä etten enää kuuden viikon päästä ole raskaana. Tänään tuossa mökkihommien tohinoissa pistin silmät kiinni ja koitin kaikin voimin miettiä miltä tuntuu, kun ei ole raskaana. Millaista olisi kun ei sattuisi ihan pikkuisen koko ajan johonkin ja voisi liikkua nukkuessaan. Voisi juosta hikisen lenkin ja juoda kylmän kaljan. Sekin voisi olla ihan kivaa.


Näillä mennään kuitenkin toistaiseksi. Lähdettiin mökille karkuun tylsäksi käyvää odottelua ja täällähän tätä hommaa riittää. Ihan niin kovasti, että välillä saatan melkein unohtaa olevani jo melko kovasti raskaana.

Niin taitaa tosin unohtaa moni muukin. J ehdotti tänään iltapäivälenkin piristykseksi pientä vuorikiipeilyä. Kumisaappaissa. Jota kuinkin pystysuoraa kallionseinää. Öö… ei. Muistutin, että mahassani koittaa kovasti kasvaa oikea ihmisenalku, joka ei ehkä arvostaisi kuperkeikkakyytiä alas vuoren rinnettä tai syntymistä mökkisaunan lauteille. "Hmph, vähän seikkailumieltä", sanoi tuleva isä ja lampsi kumisaappaissa tylsää mökkitietä eteenpäin.

maanantai 25. elokuuta 2014

Kesäretkillä

Melkein voisi sanoa, että oli taas se kaikkien aikojen kesä. Tuntuu että yhdessä kesässä on ehtinyt
jo elää pienen elämän.

Kesällä oli yläasteen luokkakokous ja hullun hauskoja unohtuneita kavereita. Vieläkin hymyilyttää kun mietin miten ihanaa oli nähdä niitä tyyppejä. Sanotaan, että lapsuuden tuttujen kanssa pystyy usein jatkamaan juttua tasan siitä mihin se on vuosia ja vuosia sitten jäänyt. Niin kävi nytkin.

Monilla oli lapsia, kotona tai mahassa. Oli erottu ja rakastuttu, opiskeltu ja irtisanouduttu. Monet oli muuttaneet kauas pois lapsuudenmaisemista ja toiset taas asettuneet takaisin juuri sinne. Oli ihana nähdä, että kaikki meistä elää ihan omanlaistaan elämää, vaikka koulun jälkeen polut on kulkeutuneet hyvinkin kauas. Osaa tyypeistä en ollut nähnyt kymmeneen vuoteen.

Silti on ihan hullua miten rakkaita ja tärkeitä ne yhteiset muistot yhtäkkiä on. Monia juttuja en todellakaan olisi muistanut, mutta onneksi joillain on parempi muisti ja valokuviakin. Oli teinirakkauksia, jälki-istuntoja, väärennettyjä allekirjoituksia, salakuljetettuja siidereitä. Kolmiodraamoja, tulevaisuuden haaveita ja hurjan epävarmoja askeleita.

Siispä menkää luokkakokouksiin, jos mahdollista. Vaikka pelottaisi ja epäilyttäisi, että onko niiden kanssa muka enää mitään yhteistä. Meinaan on. Jos ei muuta niin yhteinen lapsuus ja nuoruus.







Mutta oli kesällä toki muutakin. Kesäiltoja maalla ja kaupungissa. Liian aikaisia ja helteisiä aamuja, ikkunat auki nukuttuja öitä. 

Oli yksi erityisen tärkeä Turun reissu ja kaksi onnellisen leveää hymyä pitelemässä sadetta puun alla. 

Mutta kohta meidän pieni perhe jakaantuu taas kahtia ja muuttokuorma siirtyy kohti Raumaa. Toivottavasti kaikkien aikojen kesää seuraa samanmoinen syksy.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kiitos kesä

Kun jalkapallokentän lampuissa vilisee sadepisaroiden meri ja tuuli hakkaa ikkunoita, sen voi jo kai sanoa ääneen: tervetuloa syksy. Pari viikkoa sitten stadionin seinän lämpömittari näytti +27C, nyt Eliaksen kanssa iltalenkillä samassa mittarissa komeili tylyt +12C. Tosin piti ensin ottaa pisaroiden kastelemat silmälasit pois, että näin tihrustaa metrin kauemmas eteeni sateen läpi.

No, se on sellaista. Onneksi on vuodenajat, johan sitä kesää tulikin nähtyä.

Mennyt kesä oli taas kerran yksi parhaista. Siitä ehkä enemmän joskus kun kello ei ole noin kovin paljon, mutta nyt sanon vaan että kiitos helle, aurinko ja iltapiknikit - hittolainen kun oli kivaa.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Mökki

Päädyin lähtemään mökille, tietty. Seuranani koira, yksi paketti makkaraa ja kala. Ja yksi kameran laturi liian vähän.

Mutta ei se mitään, on suihkun virkaa toimittava lampi ja ihana hiljaisuus, jonka rikkoo vain radio tai kerran päivässä mökin yli Tokioon lentävä lentokone.









En osaa juuri nyt sanoa muuta kuin että on tää aika jees.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

On the road



On meinaan lomailtu! Tai siis oikeastaan minä olen lomaillut. J on sulanut 30-asteisessa rautakaupassa kun minä olen maakuntamatkaillut junalla, bussilla ja autolla ristiinrastiin Suomea. Rovaniemelle, Rymättylään, Turkuun, Espooseen, Suomenlinnaan ja nyt matkalla takaisin Helsinkiin seuraavaa siirtoa miettien. Ottaako auto alle ja suunnata Eliaksen kanssa kaksin mökille, jäädä palloilemaan hikiseen Helsinkiin vai lähteä perheen kotkalaisen seurana Meripäiville. Saatanpa kallistua hiljaiseen mökkeilyyn, mutta saas ny kattoo. Turha tässä on ruveta hötkyilemään, keskellä kesää.



Havaintoja Rovaniemen reissusta oli matalat talot ja sinnikkäät hyttyset. Parhaaksi shoppailuapajaksi osoittautui Prisman alerekit ja pohjoisesta löytyi ehkä kesäloman komeimmat maisemat. Paras kana-lihapulla -salaatti ja valtava vohveli löytyivät 21:stä, paikallinen lakka-macaron sen sijaan oli todella surullinen tapaus.





Kotipuolessa parasta on ollut sumuinen Suomenlinna ja pienen pienen kummitytön ristiäiset. Ristiäisissä oli hassu pappi ja onnelliset vanhemmat, savuankeriasta, tillipestoa ja valtava pienen tytön nallekakku. Suomenlinnassa hiljainen koirapuisto ja turisteilla lastattu lautta. 


Turun reissulla fiilisteltiin Naantalin rantaa, jokirantaa ja tietty Gaggui-kahvilaa. Ja pitkästä aikaa iski ihan oikea Turku-ikävä. Kaikki puhui niin kivasti ja oli vaan niin turkulaisia. Onni-bussista Raisiossa uloshypätessä oisin halunnut halata paikallista kadunmiestä, joka kyseli kaveriltaan että "no oliks siäl niit nagei?" Oi Turku. <3 


Semmosta tänne. Lomalla olen ainakin nukkunut tarpeeksi, syönyt hyvin ja juonut riittämiin huurteisista laseista. Ollut hiljaa tyytyväinen siihen, ettei minulla ole mitään tarvetta matkustaa Suomesta lentokoneella mihinkään. Nyt istun viileässä ja hiljaisessa junassa Eliaksen pää varpaita lämmittämässä. Kun ensi viikolla menen töihin, ei edes harmita. 

torstai 10. heinäkuuta 2014

Kesä, loma ja maailman hienoin



Hohoi, täällä ollaan! Ihan melkein jo lomalla.


Yksi säälittävä pieni työpäivä ennen lomaa ja kaksi yhtä pientä yötä niin saadaan Elias-hauva hoidosta kotiin. 

Kotona on ollut aika hiljaista. Vaikka aamuheräämiset parikymmentäkiloisen ruhon läsähtäessä naamalle voi joskus pikkuisen harmittaa, niin voi että sitä eläintä on silti ikävä. Märkää kuonoa sylissä ja tassun raapaisua kädellä aina kun rapsutukset loppuu.

Ikävän ja töiden lisäksi oon kuitenkin puuhaillut myös kivoja juttuja. 

Aurinkoista Ruotsia, uimapysähdyksiä lenkillä, jätskiä ja jalkapalloa. Opiskeluhommia ja muitakin kivoja uusia juttuja syksyä silmälläpitäen. Eniten kuitenkin vaan hellettä, aurinkoa ja liplattavan veden katselua. Toimiston ikkunasta tosin, mutta maanantaista lähtien ihan livenä tuolla oikeassa ulkomaailmassa. 



Voi että. Tervetuloa kotiin Elias, mennään uimaan kunhan tulet. Kattokaa nyt sitä. Maailman hienoin. 

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Vasara ja nauloja



Huh. Kyllähän sitä yhteen viikonloppuun mahtuu kaikenlaista, kun oikein änkee. Eilen oli iloisia jälleennäkemisiä, remppailua ja pihanlaittoa Kotkassa. Lauantai-illan hiljentämän Helsingin fiilistelyä kotona ja tänään vielä rippijuhlia Lempäälässä. Ja huomenna herätään Tukholmasta. Tiistaina taas töihin. Melkosta! 

J:n siskolla on perheineen Kotkassa sellainen melko kunnianhimoinen omakotitalon kunnostusprojekti. Mallia kaikki paitsi hirret uusiksi. Hommaa riittää siis ehkä vielä pariinkymmeniin talkoisiin, mutta siitä tulee niin superhieno! Ja koska ei ole mitään omaakaan pihaa laitettavana niin siellä kyykkiminen on oikeastaan aika kivaa. Kun päivätyö on sellaista pientä pipertämistä, niin onhan se nyt parasta päästä edes vapaa-ajalla vetelemään viikatteella pusikkoa matalaksi ja seinää nurin. 

Nyt on selät punasina ja tietokoneen naputteluun tottuneet kädet oikeasta työstä rakoilla. Mutta ei se mitään, koska kiva nähdä kun hommat etenee. Ei ihan vielä valmistu, mutta etenee varmaa tahtia. Ehkä syksyllä aletaan jo odottelemaan tuparikutsua. Vink vink :)

Ja nyt sinne rippijuhliin! Pienen pieni siskoni onkin viimeinen tätä laatua vähään aikaan. 

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kesäkivaa

Jopas oli hurlumhei-viikonloppu. Oli remppatalkoita Kotkassa, kavereita ja kolmekymppisiä Lappeenrannassa ja kotona vielä perus-sunnuntaiblöijäiluja, eli jalkapalloa ja juustonaksuja. Taas kerran, kiva viikonloppu.

Kerroinkin jo joskus ihanasta serkustani, Saarasta. Nyt tyttönen on päässyt jo aikuisen naisen ikään ja sitä sitten humpattiin melkoisen tyylikkäästi lauantaina Lappeenrannassa. Ihana tyttö, ihanat juhlat.

Kemujen teemana oli sankarin toiveesta kaikki Anitahirvos-tyylinen ja erityisesti leopardikuosit. Omasta kaapista ei löytynyt yhden yhtä eläin- saatika leopardikuosista vaatetta, joten sattuipas sopivasti että saatiin yöpyä Lappeenrannassa sellaisten kavereiden nurkissa, mistä löytyi jos jonkinmoista eläinaiheista vermettä. Ja kreppirauta! Se olikin täysin muistikuvieni vastaisesti ihan loistava kapistus, pitää ehkä ruveta kirppareilta sellaista metsästämään…

Saaran kotona on vuosien saatossa vietetty jos jonkinmoisia kekkereitä häistä mummon kuusikymppisiin. Muistan ihan pienestä asti, että aina siellä on ollut tarjoilut ja koristelut ihan viimosen päälle. Ja niin oli taas, vaikka järkkäilyistä oli vastanneet jokapaikanhöylä-Saaran sijasta sen ihanat kaverit. Ja olipa meinaan melkosen hienot kekkerit!


Silti yksi viikonlopun parhaita hetkiä oli jäädä yksin nukkumaan, kun pojat lähti vielä kattelemaan illan peliä kylille. Selailin peiton alla päivän Intsagramit ja simahdin tyytyväisenä puhtaisiin valmiiksi pedattuihin lakanoihin. Omiin kolmekymppisiin on vielä monta vuotta ja kuulostan jo näin vanhalta. Mutta ei se mitään, koska uni on parasta.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kesä ja mökki, voisitteko olla aina?

En mitenkään erityisesti välitä autossa istumisesta, mutta mökkimatkoja rakastan. Varsinkin kotimatkassa mökiltä kotiin sunnuntaina on minusta aina jotain kovin terapeuttista. Kolmessa tunnissa ehtii laskeutua ainakin pikkuisen lähemmäs tätä tavallista arkimaailmaa ja elämää Helsingissä. Voi pysähtyä ABC:lla ja katsoa ekaa kertaa peiliin koko viikonloppuna. Nähdä takkuisen tukan ja kesähymyn.



Tykkään hurjasti näistä kesäviikonlopuista mökillä ja siitä miten siellä voi elää ihan eri maailmassa kuin täällä kotona. Koko ajan on tekemistä, vaikkei oikeastaan tee yhtään mitään. Tykkään siitä miten kahvinkeittoon pitää siellä erikseen ryhtyä ja kahvikupin tiskaus käy aamun ohjelmanumerosta. Mökillä kaikki on sopivan hidasta ja mukavaa, tavallista ja pientä. Töissä kaikki taas tuntuu olevan niin suurta, kummallista ja hankalaa.



Aikansa ja paikkansa molemmilla, mutta silti olisin voinut kuunnella hiljaisuutta vielä yhden yön.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Puolimatkan krouvi

Ja hups vaan se on taas keskiviikko.

Olen aina vierastanut sellaista elämää, jossa viikot ovat yhtä perjantain odotusta. Koska silloinhan sitä odottaa vaan, että elämä rullaa ohitse. Ja se on vähän hupsu ajatus.

Mutta no, olen silti joka päivä erittäinkin tietoinen siitä miten monta yötä viikonloppuun on. Ja joka viikko päivät hulahtaa ohi ihan yhtä nopeasti. Eihän sitä kerkeä kun käydä istahtamassa töissä ja pyörän selässä ja kohta kymppiuutiset onkin jo ohi. Mutta kyllähän sitä tänäänkin on tehnyt jo kaikenlaista.


Siinä se on. Eka selfie, kyllä on komia. J:n roimasti liian iso kypärä (oma hukassa, taas) oli ehkä päivän asun tyylikkäin osuus. Harmi kun kuvaan ei mahtunut ylisuuri mikki-college tai mutaiset tuulihousut. Kevät-kesä 2014 parhaimmillaan. Mutta älä äiti huolestu, vaihdoin minä töissä melko säädyllisiin työvaatteisiin.

Saattaapi olla, että omaan Etelä-Helsingin komeimman työmatkan. Nättejä maisemia ja olen havainnut, että sitä pitkin kulkee vain onnellisia ihmisiä. Ihan totta. Minulla on jo työmatkatuttujakin. Hei vaan, sinä Olympiastadionin ohi pyöräilevä poika ja baanaa säällä kuin säällä suhiva neon-värinen nainen. Olette reippaita. 


Töiden jälkeen autoiltiin Espooseen katsomaan serkkutyttösen uutta ihanaa kotia ja pientä poikaa. Toinen melkein samanmoinen odotteli vielä masussa. Naureskeltiin espoolaistumiselle, crocseille ja puutarhaletkulla linnuilta suojautuville sankareille. Pieni poika hurjasteli autoilla ja tykkäsi hämmästyttävän paljon hetelmistä, jätskistä ei niinkään.

Hitsi kun oli kivaa. Voitti töidenjälkeisen Facebook-koomailun melko kirkkaasti.


Hauskoja tyyppejä ja ok hommia. Ei pöllömpi puolimatkan krouvi.