keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Hääkirkko ja ne hemmetin sormukset

En uskonut että meidän valitsema hääpäivä olisi todellakaan niiden suosituimpien joukossa. Siinä ei ole minkäänlaista numerosymboliikkaa ja muutenkaan syksy ei kai ole ihan niin ruuhkaista hääaikaa kuin kesä.

Ja silti päivään on jo nyt ilmaantunut tuplahääbuukkaus yksille kavereille ja kirkossakin taisi olla enää yksi vihkimisaika vapaana. Ja kirkko ei siis ole mikään Helsingin Tuomiokirkko vaan Kymin kirkko Karhulassa. Ohhoh, ei voi sanoa muuta kuin että jopas on ihmiset ajoissa liikenteessä. Noh, mutta toivomamme kahden sijaan saatiin klo 15 vihkiaika, mikä sekin on varsin ok, eli ei paniikkia sen asian suhteen. Kymin seurakunnan nettisivuilla muuten sanottiin, että vierasseurakuntalaisille vihkiminen maksaisi reilun satasen, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää, mutta myöskin vähän hassua. Maksellaan kuitenkin molemmat hurjasti kirkollisveroja vuosittain, enkä ollut ajatellutkaan että ne menee jotenkin kai sitten korvamerkitysti siihen omaan kotiseurakuntaan. Höh.




Ennen kuin tapasin J:n en ollut tainnut käyttää yhden yhtä ajatusta kihlautumiseen tai kihlasormuksiin.
Kun sitten jossain kohtaa asia tuli puheeksi, taisin sanoa aika nopeasti että haluaisin mieluummin itse valita oman sormukseni. Suurin syy siihen oli se, että en pidä juuri koskaan minkäänmoisia koruja ja ajatus loppuelämäksi päivittäiseen käyttöön tulevan korun valitsemisesta hirvitti. (Ja nytkö niitä pitäisi hankkia vielä toinenkin..?)

Matkan varrella löysin parikin hyvää sormusta, mutta koska kihlautuminen ei tietystikään juuri silloin ollut ajankohtainen, jäi rinkulat molemmilla kerroilla hankkimatta. Kun kesällä sitten ihan aikuisten oikeasti aloimme kihloista puhua, päätin piiiiitkällisen Pinterest-selailun, kaupoissa haahuilun ja pohdinnan jälkeen tilata sormukset tamperelaisesta Korus-design -liikkeestä (tai siis niiden Etsy-kaupasta, mikä oli muuten huippukätevä!)

Sen sijaan suurin, että olisin halunnut juuri jonkun tietysn sormusmallin, syy mittatilaussormusten tilaamiseen oli minulle myöskin se, että pienen sydämeni saa aina kovin iloiseksi kun se tapaa ihmisiä, jotka saa tehdä työkseen sellaista mitä he rakastavat ja missä ovat ihan hemmetin hyviä. Ikinä muuten en maksaisi yhdestä korusta useampaa satasta, mutta nyt kun siihen oli joku puoliksikaan järkevä syy, minusta on mukavaa ajatella että olen voinut omalta osaltani olla auttamassa jonkun toisen unelman toteutumista.

Sormuksista onkin tullut meille hurjan tärkeät ja niistä tuli juurikin semmoiset kun epämääräisissä toiveissamme halusimmekin.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti