maanantai 24. marraskuuta 2014

Back to basics

Noniin, nyt kun ne isoimmat jutut on saatu pois alta, voinenkin tässä palata takaisin perushommiin.

Oikeasti tekisi mieli kirjoittaa ah-niin-ihanasta alkuraskaudesta, mutta ehkä en sittenkään. Ihan vaan koska:
A. Ketään (edes minua) ei kiinnosta tarinat pahoinvoinnista ja sohvanpohjalta avautuvista näkymistä.
B. Näen jo sieluni silmin ne kaikki lasta pitkällisesti yrittävät ihmiset omassakin lähipiirissäni, ketkä loukkaantuisivat tämmöisestä turhasta valituksesta, koska olenhan kuitenkin onnistunut tulemaan raskaaksi. Ja tottahan se on.

Mutta sanottakoon silti, että kiitos kiitos kiitos työpaikasta, joka mahdollistaa etätyöt ja vauvan isästä, joka ainakin esittää jaksavansa  kuunnella valituksiani. Kiitos.

No niin, sitten päivän muihin aiheisiin...

Ai niin, ei ollut muuta. Koska olen viime viikot keskittynyt valittamaan ja voimaan pahoin. Hemmetti, hävettää itseänikin olla tämmöinen nyhverö. Tähän on tultava muutos.

On. Tultava. Muutos. Onhan sitä nyt lapsia ennenkin tähän maailmaan odotettu, ei tämä nyt ihan näin vaikeeta oikeasti voi hei olla, eihän?

(En ole tainnut pariin kuukauteen ottaa edes yhden yhtä valokuvaa. Toistaiseksi mennään ilman kuvia siis.)

4 kommenttia :

  1. A on totta, B ei. Kenelläkään ei ole koskaan oikeutta loukkaantua toisen valituksista, oli ne sitten omasta mielestä pikkujuttuja tai ei.

    Ootko sä kokeillu niitä sea-bandeja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei ehkä oikeutta, mutta surullinen ihminen tekee niin helposti ihan vaan vahingossa ja koitan kovasti olla tuomatta lisää pahaa oloa kenenkään harteille. Mutta totta tuokin, enhän minä voi ketään murheilta ja suuttumuksilta oikeasti pelastaa.

      Sea-bandeja itseasiassa katsoin ekaa kertaa apteekissa ihan tämän vinkin myötä, mutten sitten mukamas raaskinut ostaa kun oli aika tyyriitä. Mutta ehkä tämä tällä erää alkaa tässä helpottaa!

      Poista
  2. Hei rakas, I so feel you. Sillon kun se paha olo on päällä ja tuntuu, että ois kamalassa krapulassa sadatta päivää putkeen, niin ei siinä paljon lauseisiin muuta mahdu kuin valitus. Se, joka ei sitä ymmärrä, ei varmasti oo itse kokenut raskauspahoinvointia. Se voi olla ihan kamalaa ja jotenkin niin...hallitsevaa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Iitu. Sä tiiät nää hommat. Monesti oon miettinyt, et tuntuuko krapula tän jälkeen enää miltään? Joku yks säälittävä päivä pahaa oloa ni onpa paha. Noh, eiköhän aika kultaa muistot tässäkin touhussa aika nopsaa :)

      Poista