tiistai 1. heinäkuuta 2014

Hei kiitos

Reilu vuosi sitten elelin niitä aikoja kun kaikki tuntui olevan erityisen hankalaa. Ei ollut töitä eikä rahaa ja koko ajan oli sellainen olo, että oli vähän väärässä paikassa. Olisi muka pitänyt olla töissä, hakemassa töitä tai muuten jotenkin supertuottelias. Tuntui, että kaikilla muilla oli kaikkea sitä mitä minä koitin räpeltää kasaan huonolla menestyksellä. Vietin tosi monta päivää yökkäreissä sohvalla Elias kainalossa, useimmiten märehtien sitä miten mistään ei tule mitään.



Olen kirjoittanut ja puhunut tästä varmaan sata kertaa ja aina se on yhtä totta. Siitä miten mikään yksittäinen asia tai saavutus ei vaikuta hyvään ja terveeseen mieleen niin paljon kuin se, että osaa sanoa kiitos. Ei raha, unelmien työ tai unelmien mies. Ei kolme kiloa karkkia tai kuukausi Karibialla. Jos jotain olen tässä ihan viime aikoina aikuisuuteni alkutaipaleella oppinut, niin kiitollisuutta. Varsinkin silloin kun ei muka ole mitään syytä.

On ihmisiä, joiden eteen voi tuoda suklaakakun, punaisen Porschen ja kolme koiranpentua, ja silti niillä on aina vaan ne pari juttua mitkä on päin hemmettiä. Silloin siellä untuvapeiton alla yökkäreissään majaili juuri tällainen tyyppi.

Muistan sen hetken ihan todella hyvin. Kun se, tämä ja tuo oli taas kerran huonosti, eikä mistään tullut tietenkään mitään. J lähti aamuisin töihin tai kouluun ja minä haahuilin kotona. Asuttiin meidän vanhassa kodissa Hermannissa ja makoilin peiton alla piilossa pahaa maailmaa. Kurkistin epätoivoisesti kyynelten kastaman peiton nurkasta ulos. Vastapäätä näkyi surkea betoniseinä ja harmaa taivas. Vaikka koivumetsä ja perhoset olisivat varmaan niissä silmissä näyttäneet ihan samalta. Kaikki ärsytti ja mistään ei tullut mitään. Tietenkään.

Mietin että voihan nyt perkele, vaikka miten taitavasti täällä peiton alla märehdin ja valitan, se ei ehkä autakaan mitään. Kukaan muu ei minua sieltä tule pelastamaan tai paijaamaan pahaa mieltä pois, kuin minä ihan itse. Minä pieni hassu tyttö takkutukassani ja räkä poskella. Voihan hemmetti. Sekin ärsytti, mutta koitin kuitenkin keksiä edes yhden pikkiriikkisen asian mistä voisin sanoa kiitos. Yhden ainoan asian, mikä oli marraskuun värisessä maailmassani hyvin.

Silloin se oli Elias, joka nukkui hiljaista koiranunta tuhisten sängyn päädyssä jaloissani.



Ja olihan niitä muitakin syitä, kun pikkuisen suostui katsomaan ympärilleen. Oli silloin ja on nyt. Mutta silti on aina se yksi juttu. On liian vähän rahaa tai liikaa töitä.  On tyhmiä töitä tai ei ole töitä ollenkaan. On särkevä pää tai pullea maha.

Siispä, vaikka tänäänkin vähän väsyttää ja vähän ärsyttää, aika paljon on ihan hemmetin hyvin. Eikös?

- J:n toinen koti on nykyään syksystä kevääseen Raumalla. Siitä en ole erityisen kiitollinen, mutta siksi on erityisen kivaa herätä samasta sängystä ja syödä aamupuuroa samasta kattilasta.

- Vaikka tämänhetkisessä elämäntilanteessani on yksi jos toinenkin juttu, joita voisi vähän hienosäätää, olen oikeastaan tosi tyytyväinen siihen että kaikki on juuri näin. Koska mikään ei ole koskaan opettanut niin paljon kuin ne työt, ihmiset ja päivät, joissa on vähän hankalaa. Kun katsoo taaksepäin, ne on usein juuri niitä aikoja, joilla on merkitystä.

- Sälekaihtimia en saanut ikkunaani, mutta melkein verhot kuitenkin. J viritti nimittäin hienosti sängyn yläpuolella olevaan ikkunaan mustan päiväpeiton. Rakastan pienen kotini pientä makuusoppea, jonka pimeyteen on aika kiva nukahtaa.

- Sateesta tykkään myös. Yksi parhaita juttuja on istua töissä ikkunapaikalla ja katsella harmaata Lauttasaarta. 



- Elias. Oli silloin kun se tuhisi jaloissa päivästä toiseen ja on nyt kun se kärsivällisesti odottaa yksin kotona pitkät päivät, että muu perhe tulee kotiin. Jos yhden vinkin voisin kenen tahansa ihmisen elämään antaa, olisi se hankkia koira jos siltä tuntuu ja se on vaan mitenkään mahdollista. Koiran hankinta on kirkkaasti elämäni tärkeimpiä ja fiksuimpia valintoja. Vaikka sitä pitää ulkoiluttaa myös sateella ja  sen kouluttaminen on joskus ihan perseestä. Tai ehkä juuri siksi. 

4 kommenttia :

  1. ooon niin samaa mieltä. varsinkin tossa viimesessä asiassa.oon tehny muutaman hyvän päätöksen elämässäni, mut parhaat makaa jaloissa karvasina <3

    VastaaPoista
  2. Minä taas ole kiitollinen siitä, että minulla on lähelläni sinunlainen ihminen.

    VastaaPoista