tiistai 21. lokakuuta 2014

Oodi näille päiville

Joskus ihan melkein naurattaa, miten hölmö sitä osaakaan olla. Siis niinä hetkinä kun se ei ihan vaan itketä.

Miten usein olen kirjoittanut siitä, kuinka kaikki on ihan saakelin hyvin

Tai siis olisi hyvin, jos asiat olisi menneet niin kuin olin suunnitellut. Jos olisin herännyt ajoissa, ei olisi satanut ja kuulokkeet ei olisi hajonneet. Jos joku ei olisi sanonut jotain tai olisi huutanut kovempaa. Jos olisin viisaampi, määrätietoisempi, rohkeampi ja parempi. Kaikkihan olisi ihan hyvin, jos olisi parempi päivä. 

Tai sitten kaikki olisi hyvin, kunhan se viisivuotiaan tavoin lahkeeseen takertuva mieli vaan osaisi antaa olla. Päästäisi irti kaikesta siitä, mikä ei mukamas ole jonkun minun suuren suunnitelmani tai haaveideni mukaisesti.

Vaikka haaveet ja unelmat on ihania, niiden ei varmaankaan soisi olevan liian paljon elämää rajaavia. Koska kuten sanotaan, elämä on kaikki se iso ja pieni, toivottu ja toivomaton, iloinen ja surullinen – ihan kaikki se mitä mahtuu yhden aamun ja illan väliin.

Itse tuppaan tekemään elämästäni jäykkää ja tahmeaa ihan vaan ajattelemalla, että asioiden pitäisi olla toisin. Suunnittelen elämäni nättiin pikku laatikkoon, jossa kaikki on juuri niin kuin minä toivon. Ja jos ei ole, niin jumankauta kyllä vaan pitäisi olla.

Kun asiat ei mene juuri niin kuin toivoin, ahdistun, suutun ja itken. Asetun poikittain keskelle tietä, niin kuin se pikkuinen tyttö kurahaalareissaan kassajonossa. Perhana kun jonkun olisi pitänyt sanoa kauniimmin, halata kovemmin tai ymmärtää enemmän. Olisi itse pitänyt olla mokaamatta, tehdä ahkerammin ja olla parempi. Ihan sama mitä, mutta ei ainakaan tätä, saan itseni usein kiinni ajattelemasta.

Ja kun asiat eivät mene niin kuin minun hienossa päivän tai elämän aikataulussa lukee, se harmittaa. Kun harmittaa niin paljon, että oksettaa, pirautan yleensä zen-puhelun isollesiskolle. Tai jos se ei vastaa, avaan sadannen kerran Sara K:n viimeiseksi jääneen blogikirjoituksen. 

Molemmissa tapauksissa vastaus on sama: hölmöläinen, kaikki on ihan hyvin. Ei niin kuin toivoit, ehkä enemmän juuri niin kuin pelkäsit, mutta perhana soikoon isossa kuvassa elämä on aina enemmän puolesta kuin vastaan. Joskus joku sanoo jotain, mikä satuttaa tai epäonnistun itse niin, että oksettaa. Elämässä tapahtuu jotain ihan muuta kuin odotin – ja istun pepullani lattialla.

Silti kaikki on hyvin. Perkele soikoon kaikki on silti hyvin. (Okei, ei saa kiroilla. Mutta silloin kun kaikki ei muka to-del-lakaan ole hyvin, voi olla pakko.)

En koita sanoa, etteikö ongelmia pitäisi käsitellä tai vastoinkäymisiä kohdata ja korjata. Mutta te minunkaltaiset murehtimisen maailmanmestarit, tiedätte mistä puhun.

On eri asia käsitellä ja kohdata ongelma, kuin antaa sen asettua taloksi. Tai vielä pahempaa, muuttaa itse sinne mustaan ongelmien ja murheiden liejuun vieden kaiken maallisen mukanaan. Se on kuulkaa ihan eri juttu ja siellä ei ole kivaa. Ei mennä sinne.

Koitahan siis hölmöläinen muistaa että vaikka juuri nyt pelottaa, harmittaa ja suututtaa, kun ihan pienen pienen ajatuksen verran päästät irti, elämä tarkoittaa ihan vaan pelkästään hyvää.

2 kommenttia :