torstai 26. kesäkuuta 2014

My pride and joy

Olo kuin vanhalla iloisella mummolla. Semmosella, joka istuu kiikkustuolissa ja katselee lastenlasten kuvia hyllyllä. Toivoo hyviä tuulia heidän poluilleen. Iloitsee onnistumisia ja huolehtii murheita. 

Sellaista tämä välillä nimittäin on, kun oma elämä on tällä havaa vähän tylsän tasaista. On perustöitä, peruspäiviä, perusjunnaavia opiskeluita ja peruskoiranpissatuslenkkejä. Peruselämää kaiken kaikkiaan. Hyvää, mutta tasaista.

Ja sitten on noita muita. Meinaan pakahtua onnesta kun ihana serkkuni saattoi eilen maailmaan todennäköisesti maailman kauneimman pienen ihmisen. En ole vielä nähnyt sitä, mutta uskoisin näin. Serkku-tyttöni on meinaan reippain ja mahtavin tuntemani nuori äiti-ihminen. Omani jälkeen ehkä yksi parhaista.

Sitten on tuo siskokin. Olen ihan lapsellisen ylpeä rohkeasta ja isosta siskostani, joka meistä kahdesta uskalsi ensimmäisenä tehdä sen mistä ollaan puhuttu kymmenien ja kymmenien kahvikupillisten ja kaljatuoppien äärellä. Eli siitä kun jotain tartteis tehdä. Ollaan vatvottu, valitettu ja vähän pelättykin.

Ja se tyttö vaan meni ja teki. Kuuli tänään päässeensä siihen kouluun, mihin se höpönassu on aina halunnut. Sinne mihin se vaan ei koskaan ole lähtenyt ihan vaan siksi että on kuvitellut että eihän se nyt käy kun kerran on valintansa jo tehnyt. Mutta kyllähän se kävi. Kaikki onnistui, järjestyi ja lutviintui ja elämä jatkuu ihan samalla lailla kuin ennenkin. Pikkuisen parempana ja omemman tuntuisena vain.

Voi tyypit elämässäni, kun vaan tietäisitte miten ylpeä teistä oonkaan.  

6 kommenttia :